Flunssakausi

Joulukuu

Vuodenvaihde lähenee ja samalla vaihdon puoliväli alkaa olla saavutettu. Tällä hetkellä se tuntuu juuri sopivalta. Olin odottanut, että joulu - tai sen puute Japanissa - aiheuttaisi minussa koti-ikävää, mutta ei se sen kummemmalta tuntunut. Joulu oli täälläkin mukava ja vaikka suomalainen perheeni lähetti minulle paljon ihania kuvia heidän joulustaan, katselin niitä vain ilolla.

Viime aikoihin on kuitenkin mahtunut muutakin kuin iloa. Vaihdoin host-perhettä joulukuun vaihteessa ja aluksi kaikki tuntui menevän tosi mukavasti, mutta muutaman ristiriidan noustua välit ajautuivat melko huonoiksi. Yksi suurimpia syitä ongelmille oli se, että minulla luultiin olevan kuumetta, joka ei vain tuntunut laskevan. Tunsin itseni terveeksi, eikä pelkkä sängyssä makoilu houkutellut, vaan halusin hyödyntää ylimääräistä vapaa-aikaa huoneessani esimerkiksi pelailemalla tai juttelemalla kavereiden kanssa, kun ulos ei saanut mennä. Host-perheeni oli tästä eri mieltä ja mitä pidempään kuume jatkui, sitä enemmän he ajattelivat, että aiheutin sen itse välttelemällä lepoa ja rasittamalla itseäni. Ongelmia kasaantui ja otin asian puheeksi pariin otteeseen kouluni opettajan kanssa, joka taas oli yhteydessä Rotareihin. Hetken aikaa puheissa pyöriteltiin perheen vaihtoa ja jopa takaisin Suomeen lähettämistä. Jälkimmäinen siis siinä tapauksessa, että terveyteni ei olisi mennyt parempaan päin.

Siitä sitten selvittiin kun ensin keksin, ettei minulla ollutkaan kuumetta, vaan lämpömittari näytti väärää lukua. Digitaalista lämpömittaria suositellaan pitämään paikallaan vielä äänimerkin jälkeenkin, yhteensä monen minuutin ajan, ja kun toimimme näin, kehonlämpöni oli ihan normaali. Myöhemmin pari vastuuhenkilöäni Rotareilta tuli kotiimme ja keskustelimme asioista. Täytyy sanoa, että tällainen virallinen välien selvittely ei toimi ihan niin hyvin, sillä japanilaisen kunnioituskulttuurin takia asioita ei voi sanoa suoraan. Kuitenkin ongelma oli tavallaan jo selviämässä ennen tätä, joten toistaiseksi keskustelu on riittänyt, enkä ole vaihtamassa perhettä ennenaikaisesti.

Näin muuten uusi perhe on tietysti tuonut muutoksia arkeen. Koulumatka on huomattavasti lyhyempi, syön kotona lähes täysin erilaista ruokaa, käytän junien ja metrojen sijaan busseja ja mitä vielä. Muutokset ovat tuoneet mukavaa vaihtelua ja olen päässyt näkemään ja kokemaan taas paljon uutta.

Mitä tulee terveyteeni, se ei tosiaan ole ollut parhaimillaan. Aikaisemmin kerroin, kuinka minuun iski korona. Siitä selvittyäni pääsin taas arkeen kiinni, kunnes eräällä Rotarien järjestämällä retkellä tunsin yhtäkkiä oloni heikoksi ja kuumeiseksi. Koko bussimatkan takaisin Nagoyaan tärisin takki päällä lämmitetyssä bussissa. Asemalta piti vielä reissata kotiin metrolla ja junalla, ja näin jälkikäteen mietin, että olisin voinut jo siinä kohtaa avata suuni ja pyytää kyytiä kotiin. Tosin en meinannut edes uskoa, että olisin kipeä, sillä muita oireita ei kuumeen lisäksi ollut.

Kotona kerroin host-äidille, että luulen taas olevani kipeä. Kuumetta oli 39.8 astetta. Tästä päästään taas kuumemittareihin ja niiden käyttötapoihin, sillä seuraavana päivänä mittari antoi minulle lukemaksi yli 41 astetta, mikä tarkoittaisi jo lähes kuolemaa. Voin kuitenkin ilman mittaustuloksiakin sanoa, että kuumetta oli ja paljon.

Ja taas sairaalalle. Aluksi epäilimme influenssaa. Sinä iltana sitä ei vielä voinut testata, joten nukuin yön yli ja seuraavana päivänä kävimme uudelleen testeissä. Influenssa se ei ollut. Sitten otimme verikokeen ja lääkäri huomasi, että tulehdusarvot olivat hyvin korkeat. Seuraavana oli virtsanäyte, mikä lopulta paljasti syyllisen. Minulla oli munuaistulehdus. En tiedä mistä se oli tullut, eikä minulla ole ikinä ollut vastaavaa, mutta lääkkeiden avulla saimme sen kuriin ja viikossa olin taas täysin terve. Mutta ymmärrän toki, miksi perheelleni ja Rotareille oli tämän kokemuksen jälkeen hälyttävää kuulla (luulla), että minulla olisi taas kuumetta.

Tässä kuussa on tapahtunut paljon mukaviakin asioita, vaikka olen nyt puhunut lähinnä ongelmista. Ensinnäkin on ollut ilo huomata, miten moni asia on muuttunut helpommaksi, kun olen kehittynyt japaninkielessä. Niin kavereiden kanssa koulussa, perheelle kotona kuin myös rotareille klubikokouksissa on ollut huomattavasti helpompi jutella. Lisäksi voin osallistua opetukseen paremmin tai käydä hoitamassa omia asioitani Se on tuntunut tosi hyvältä, sillä kielen oppiminen on ollut yksi tärkeimmistä tavoitteistani ja syistä sille, miksi olen vaihtoon lähtenyt. 

Erään asian haluan vielä nostaa esiin. Kun lähdin Nagoyaan, ajattelin että täällä ei ole talvellakaan kovin kylmä, lämpötila hädin tuskin menee alle nollan, enkä siksi tarvitsisi niin paksuja villavaatteita. Syksyn myötä ymmärsin olleeni väärässä. Japanissa ei Suomeen verrattuna ulkona ole niin kylmä, mutta sisällä on. Taloja ei täällä lämmitetä samalla tavalla kuin kotipuolessa ja koulun käytävillä on ihan oikeasti sama lämpötila kuin ulkona - myös nyt talvella. Aluksi itseänikin hämmensi se, että tunnuin olevan ainoa joka täällä palelee, vaikka minun piti olla se kylmään tottunut suomalainen. Nyt olen oppinut kerrospukeutumaan myös sisätiloissa.

Mainitsinko muuten, että jouluaaton aamuna satoi lunta? Se jäi todennäköisesti ainoaksi kerraksi tänä talvena. Enpä olisi uskonut, että täällä näen lumisen päivän ennen kuin olen kokenut maanjäristyksen, mutta näin kävi.

Odotan innolla pian koittavaa uutta vuotta, johon liittyy jouluun verrattuna paljon enemmän perinteitä ja juhlatunnelmaa. Nyt jos en hetkeen käy enää lääkärin vastaanotolla, niin pääsen kunnolla nauttimaan talvilomasta.

Hyvää uutta vuotta!

Iida, Nagoyassa