Viimeiset päivät vaihdossa

Kesäkuu

Viimeisiä viedään. Vaikka minä en sitä vielä pysty ymmärtämään, niin kolmen päivän päästä olen jo koneessa, matkalla Suomeen. Tänään on torstai ja huomenna on minun viimeinen koulupäivä. Samaan aikaan en millään malta odottaa, että pääsen jo kotiin, mutta toisaalta en kestä ajatusta lähdöstä.

Kulunut viikko on ollut monipuolinen. Olen itkenyt varmaan useammin kuin yleensä yhden vuoden aikana, mutta on näihin päiviin mahtunut paljon muutakin. Luulin aikaisemmin, että viimeisellä viikolla tekisin vain niitä asioita, joihin eniten olen vuoden aikana tykästynyt ja niiden ihmisten kanssa, joista on tullut minulle läheisimpiä. Olen kuitenkin tavannut paljon uusiakin tuttavuuksia ja päässyt kokeilemaan asioita, joita en aikaisemmin ole tehnyt. 

Tuntemukseni ja mielialani ovat vaihdelleet aika voimakkaasti. Kuitenkin, kun vertaan kaikkiin muihin vaihtareihin täällä, niin minusta tuntuu, että olen keskivertoa iloisemmin mielin palaamassa kotiin. Useat muut ovat sanoneet, että vaikka heillä on vielä kuukausi jäljellä, on se aivan liian lyhyt aika ja he eivät haluaisi palata ollenkaan. Kysyin heiltä, että eivätkö he tunne koti-ikävää ja vastaus oli jotakuinkin "Noooo, kyllä kai mutta en nyt silleen". Minun on vaikea ymmärtää tätä, sillä itselläni, jo muutamia kuukausia sitten, jäljellä oleva aika alkoi tuntua pitkältä ja huomasin ajattelevani kotiin paluuta yhä enemmän ja enemmän. Jossain kohtaa jopa pelkäsin, että olen liiankin iloinen paluusta ja annan muille kuvan, etten ole nauttinut vuodestani, mutta minulta tulee itku niin helposti, kun pitää sanoa hyvästejä, ettei ole paljoa tarvinnut selitellä. Sanomattakin selvää, että todellisuudessa olen viettänyt ehdottomasti elämäni parhaimman vuoden ja vaikka jo haluan kotiin, olen sisimmässäni surullinen siitä, että tämä vuosi on nyt ohi.

Olen jo moneen kertaan pakannut kaikki tavarani, jotta saisin käsityksen siitä, paljonko niitä on ja mahtuvatko ne laukkuihin. Tämä oli helppo testata kun pari viikkoa sitten palasin ensimmäiseen host-perheeseeni ja luonnollisesti ruodasin kaikki tavarani mukanani. Silloin viimeistään totesin, että jokin ylimääräinen laukku täytyy hankkia, sillä kaikki eivät enää mahtuisi kahteen matkalaukkuun. Minulla sattui jo olemaan putkikassi, jonka olin jo ostanut täällä eri tarkoituksiin, ja siispä täytin sen talvivaatteilla sun muilla tavaroilla ja lähetin postin kautta Suomeen. Painoa paketilla oli noin 10 kg. Valitsin halvimman vaihtoehdon, joten paketti on perillä vasta muutamien kuukausien päästä, mutta pakkasin kyytiin sellaista tavaraa, mitä en tarvitse heti palattuani. Viimeksi tänään yritin uudelleen pakata kaiken tavaran ja nyt näyttäisi hyvin mahtuvan.

Huomenna, sen lisäksi että hyvästelen koulukaverini ja opettajani, vietän aikaa Chiaran kanssa viimeistä kertaa. Hän lähtee käymään Tokiossa harmillisesti juuri tänä viikonloppuna, joten emme enää sen jälkeen näe. Chiarasta on tullut minulle todella läheinen ihminen ja hänen hyvästeleminen tulee olemaan luultavasti kaikkein raskainta. Toisaalta olen jo suunnitellut matkoja Italiaan ja Chiara Suomeen, joten eivät nämä jäähyvästit ole. Lauantaina on viimeinen piirin kokoontuminen, jossa pidämme viimeiset esitelmät vaihtovuodestamme. Olen iloinen, että tapaan myös muut vaihtarit vielä ennen kuin lähden. 

Olen pitänyt muitakin esitelmiä ja puheita kuluneen muutaman viikon aikana. Pidin puheen viimeistä kertaa klubini kokouksessa. Heiltä sain läksiäislahjaksi yukatan, eli kesäkimonon. Tänään lausuin koulussa lyhyet kiitokset opettajille ja sitä ennen myös luokkalaisilleni. Puheiden lisäksi olen kirjoittanut kiitoskirjeitä perheilleni ja ystävilleni, joten paljoa ei ole ollut aikaa laiskottelulle, mutta ehkä hyvä niin.

Haluaisin nukkua edes siedettävästi, kun huomenna on viimeinen päivä koulussa, joten lopetan nyt tähän. Minulla luonnollisesti olisi vaikka mitä kerrottavaa, mutta se jääköön ensi kertaan. Tämä saatta olla viimeinen postaukseni, jonka kirjoitan täällä Japanissa, ellen löydä sille aikaa lentokentällä.

Näkemisiin ja kuullaan taas Suomessa! Kiitos kun olet lukenut blogiani ja seurannut vaihtovuoteni kulua!

Iida, Nagoyassa