Ennen lähtöä

Kesäkuu

Nyt on kesäkuu ja enää tämä kesäloma aikaa ennen lähtöä. Toistaiseksi uskon, etten vielä ole edes ymmärtänyt olevani oikeasti lähdössä. En ainakaan ole vielä jännittynyt tai oikeastaan edes ajattele ensi vuotta ihan kauheasti - muuta kuin tietysti siihen liittyviä asioita hoitaessani. Vielä on paljon tehtävää, mutta sainpahan esimerkiksi tämän blogin tehtyä ja mm. suunnittelen parhaillaan käyntikortteja. Lisäksi sain viimein yhteyden ensimmäiseen host-perheeseeni. Muutenkin olen ollut paljon yhteydessä Japanin suuntaan, mutta muutamaa kunnon keskustelua lukuun ottamatta olen lähinnä vastaanottanut, lukenut, allekirjoittanut ja lähettänyt takaisin lukuisia dokumentteja.

Koulun loppuminen tuntui hiukan haikealta. Minä ja ikätoverini lopetimme toisen vuoden lukiossa ja suurin osa muista tulee valmiiksi seuraavan vuoden aikana, kun itse olen Japanissa. Onneksi heihin voi aina olla yhteydessä ja uskon, että ehdin kolmantena vuonna löytää vielä uusia tuttavuuksia. Oikeastaan pahemmalta tuntuukin hyvästellä uudet ystäväni, meidän koulun vaihto-oppilaat. Heistä ehti tämän vuoden aikana muodostua minulle tärkeitä ihmisiä ja tuntuu kauhealta, ettemme enää jatkossa asu edes samassa maassa. Maltan tuskin odottaa oman vaihtoni loppua ja niitä hyvästejä. Onneksi ainakin japanilaisen vaihtarin tulen tapaamaan jo hyvinkin pian uudelleen - miellä on Japanissa vain reilun tunnin etäisyys toisistamme.

Kohdekaupunkini on Nagoya. Ehdin ainakin kymmenelle ihmiselle kertoa, että se sijaitsee Tokiosta etelään, ennen kuin tarkistin asian. Nagoya on Tokiosta katsottuna lähes suoraan idässä. Matkaa pääkaupungista on noin 260 km, mutta autotietä matka olisi jo yli 300 km. Nopein tapa siirtyä kaupunkien välillä lienee juna, jota tulenkin varmaan monta kertaa käyttämään. Sää kaupungissa lienee ainakin lämpimämpi kuin Turussa.

Ajattelin lomailla vielä jonkin aikaa ja alkaa sitten kunnolla valmistautua reissuun. Vaikka suurin osa lomaa tulee olemaan vain sitä itseään, niin jonkin verran pääsen myös opiskelemaan, nimittäin japania. Saa nähdä, missä vaiheessa oikeasti ymmärrän, etten loman loputtua lähdekään vain tavallisesti kouluun, vaan pakkaan tavarat ja hyppään lentokoneeseen.

Iida, Turussa