Lapsena katsoin kaverin kanssa japanilaisia Ghibli-elokuvia. Ihastuin elokuvien maailmaan, enkä vain piirroselokuvien fantasiamaailmoihin, vaan Japaniin. Jokin maan kulttuurissa, maisemissa, ihmisissä ja kielessä teki pieneen minuun vaikutuksen. Vuosia myöhemmin päätin yrittää oppia japanin kielen itsenäisesti ja jo silloin ajattelin, että olisi mieletöntä päästä sinne vaihto-oppilaaksi. Väläytin ideaa myös äidilleni, joka oli silloin kauhuissaan ajatuksesta. :D
Nyt olen 18-vuotias ja päätin viime kesänä yrittää päästä mukaan vaihto-ohjelmaan. Vaikkei äiti vieläkään hypi riemusta, niin hyvinhän siinä kävi ja elokuussa lähden viettämään tähänastisen elämäni parasta vuotta Japanissa.
Viimeisiä viedään. Vaikka minä en sitä vielä pysty ymmärtämään, niin kolmen päivän päästä olen jo koneessa, matkalla Suomeen. Tänään on torstai ja huomenna on minun viimeinen koulupäivä. Samaan aikaan en millään malta odottaa, että pääsen jo kotiin, mutta toisaalta en kestä ajatusta lähdöstä.
Viime aikoina kaikki on ollut tosi kivaa. Vähän liiankin kivaa. Harmi, että nautin vaihdosta aina vain enemmän loppua kohden, niin että lähteminen on mahdollisimman kivuliasta.
Kouluvuosi alkoi viime viikolla ja nyt olen toisen vuoden opiskelija. Kuten aikaisemmassa päivityksessä sanoin, muiden luokkien kokoonpanot menivät uusiksi, mutta omassa luokassa suurin osa pysyi samoina. Onneksi näin, sillä nyt vasta minusta tuntuu siltä, että olen kunnolla osa porukkaa. Kun kouluun tulee kesken lukuvuoden, ei välttämättä jää...
Viime aikoina on ollut paljon lomapäiviä, osittain esimerkiksi sen takia, että yhdeksäsluokkalaiset tulevat lukioihin tekemään pääsykokeita. Koepäiviä on paljon ja osa kokeista tehtiin kun mekin olimme koululla - silloin erästä portaikkoa ei saanut käyttää olleenkaan, etteivät kokeiden tekijät häiriintyisi. Pariin kertaan siivosimme koko koulun...
Vuodenvaihde lähenee ja samalla vaihdon puoliväli alkaa olla saavutettu. Tällä hetkellä se tuntuu juuri sopivalta. Olin odottanut, että joulu - tai sen puute Japanissa - aiheuttaisi minussa koti-ikävää, mutta ei se sen kummemmalta tuntunut. Joulu oli täälläkin mukava ja vaikka suomalainen perheeni lähetti minulle paljon ihania kuvia heidän...
Aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä aikaisemmin tänä päivänä ja kirjoitin, että olen kipeänä. Kävin tässä välissä sairaalalla koronatesteissä ja koronahan se oli. Nyt saan olla seuraavan viikon huoneessani eristyksissä. Minusta tuntuu, etten ole siitä lainkaan niin pahoillani, kuin minun pitäisi olla, mutta salaa nautin ylimääräisestä lomasta ja...
Viime postauksessani koulut eivät olleet vielä alkaneet ja nyt olen jo toista kuukautta Japanissa. Tarkoitukseni oli kirjoittaa hiukan useammin, mutta tämä kenties kuvaa hyvin, kuinka kiireistä elämä viime aikoina on ollut. Positiivista on se, että pidän koko ajan liikkeellä olemisesta, mikä varmasti on pelastanut minut täydelliseltä väsymiseltä....
こんにちは！あの… Ainiin, suomeksi. Kuluneen viikon aikana olen puhunut niin paljon japania, että päätä huimaa. No, jos totta puhutaan, niin ei viikossa vielä ehdi äidinkieltä unohtaa, mutta katsotaan mitä vuosi saa aikaan. :D Tavoite kuitenkin olisi osata kaikkia kieliä täydellisesti, erityisesti japania, kun kotiinpaluun aika tulee.
Kuluneen viikon aikana tapasin hyviä ystäviäni ja perhetuttuja. Toisinaan tuntui rankalta halata hyvästit, mutta toisinaan en edes oikeastaan ymmärtänyt, etten tule tapaamaan heitä pitkään aikaan. Ylipäätään on vaikea ymmärtää, että tässä sitä nyt ollaan, matkalla tuntemattomaan. Olen myös iloinen, että tapasin meidän perheeseemme tulleen...
Nyt on kesäkuu ja enää tämä kesäloma aikaa ennen lähtöä. Toistaiseksi uskon, etten vielä ole edes ymmärtänyt olevani oikeasti lähdössä. En ainakaan ole vielä jännittynyt tai oikeastaan edes ajattele ensi vuotta ihan kauheasti - muuta kuin tietysti siihen liittyviä asioita hoitaessani. Vielä on paljon tehtävää, mutta sainpahan esimerkiksi tämän...